Uuden laulun kesäkonsertti Kivenlahdessa 21.8.2014

Tervetuloa Uuden laulun kesäkonserttiin idylliseen Kahvi-Kaisaan Espoon Kivenlahteen torstaina 21.8.2014 klo 18:30. Tule yksin tai yhdessä ystävien kanssa!

Art Aukusti kutsuu - Uusi laulu ja Sari Essayah Pyhäjärvellä 9.8.

Identiteetistä ja kutsumustietoisuudesta

Kristillisen uskon perusparametrit valettiin n. 2000 vuotta sitten pääsiäisenä. Pääsiäinenhän ei ole alunperin kristillinen vaan juutalainen juhla, jota edelleen vietetään israelilaisten Egyptistä vapautumisen muistoksi.

Luukkaan evankeliumin mukaan (Luuk. 2:41) Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, joten Jeesuskin oli jo pikkupojasta saakka tullut tekemisiin tuon suuren ja tärkeän juhlan kanssa ja oli oppinut tuntemaan paikat ja traditiot. Tätä tukee tuo Luukkaan evankeliumin 2. luku, joka kertoo Jeesuksen jääneen paluumatkalla vanhemmistaan jälkeen ja he hoksasivat vasta seuraavana päivänä, että poika on hukassa. Luukas 2:45-50 kuvailee episodia seuraavasti:

Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä. Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti. 

Jeesus oli tuolloin vasta 12-vuotias, mutta vaikuttaa siltä, että hänellä jo tuolloin käsitys tulevasta tehtävästään. Pitäisin luonnollisena, että Maria, joka oli saanut tulevasta lapsestaan ilmoituksen enkeliltä (Luuk. 1:28-37), olisi jossakin vaiheessa kertonut pojalleen saamastaan oudosta ja ihmeellisestä viestistä ja inhimillisesti mahdottomasta tapahtumasta, jonka seurauksena Jeesus syntyi. Varmaankin äiti kertoi pojalleen myös kolmen itämaan tietäjän vierailusta, ja kuinka he kutsuivat vastasyntynyttä Jeesusta juutalaisten kuninkaaksi. Voin vain kuvitella Jeesuksen lällytelleen kavereilleen hiekkalaatikolla: "hei, mä oonkin juutalaisten kuningas..." Siinä varmaankin hiekkaa lensi puolin ja toisin.

Jeesuksen julkinen toiminta alkoi vasta n. 30 vuoden iässä, kun Johannes Kastaja oli kastanut hänet. Tuossa hetkessä itse Taivaan Jumala vahvisti Jeesuksen aseman todistajien läsnäollessa. Kastetta seurasi 40 vuorokauden erämaajakso ja kohtaaminen itsensä saatanan kanssa, jonka myötä Jeesuksen identiteetti ja kutsumustietoisuus tuli läpikotaisin testatuksi.

Kun Jeesus sitten kolme vuotta myöhemmin ratsastaa aasilla Jerusalemiin, hän on jo vahvasti tietoinen muutaman päivän päässä odottavasta kohtalostaan, mikä tulee esiin Joh. 12:27. "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. 

Johanneksen evankeliumin 13. luvun alkujakeet kuvaavat pääsiäisen tulevat tapahtumat: Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti. He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. 

Täysi ihminen ja täysi Jumala!

Jeesuksen inhimillisyydestä kertoo moni Raamatun jae, joissa kuvataan hänen tuntojaan. Pääsiäisviikolla Jeesus istui iltaa läheisimpien ystäviensä kanssa, ja Raamattu kertoo Jeesuksen vahvasta tunnetilasta (Joh. 13:32): Järkyttyneenä hän sanoi heille: "Totisesti, totisesti: yksi teistä kavaltaa minut."

Pysähdyin miettimään Jeesuksen ihmisyyttä ja tunne-elämää erityisesti temppelin pihalla olleiden rahanvaihtajien pöytien kaatamisen yhteydessä. Jeesus oli vuosikymmenten ajan käynyt Jerusalemin pääsiäisjuhlilla, mutta Raamatun mukaan hän ei koskaan aiemmin ollut reagoinut raha- ja kyyhkyskauppiaiden toimintaan. Olisiko ollut niin, että kun hän tiesi kohtalonsa lähestyvän, tunteet nousivat pintaan ja siitä sai ympäristökin osansa?

Jeesuksella oli todella vahva identiteetti ja kutsumustietoisuus. Onko sinulla?

Ei varmaankaan yhtä vahva, ja juuri siinä on ero Jumalan ja ihmisen välillä. Meidät on kuitenkin kutsuttu Jeesuksen kaltaisuuteen ja ymmärrän, että mekin voimme alkaa oivaltaa omaa kutsumustamme paremmin Jeesuksen tuntemisen kautta. Itseäni on puhutellut Jeesuksen sanat Pietarille (Joh. 21:18): Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."

Muutama viikko sitten kohtasin erään henkilön, joka sanoi minulle vaikuttavat sanat: "Älä mene sinne, missä on tarve, vaan sinne, minne Jumala sinut kutsuu". Kuuliaisuus Jumalan kutsulle sai Jeesuksen täyttämään oman tehtävänsä ja samaan kutsutaan sinua ja minua oman missiomme suhteen.

Voi kunpa Jeesuksen rukous Getsemanessa voisi olla minunkin rukoukseni eteeni tulevissa testeissä: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä."

Siunattua pääsiäistä ja voimia tuleviin haasteisiin!

Risto

Uusi laulu Sävelen ja Sanan illassa 2.3. yhdessä Anne Pohtamon ja Markku Vuorisen kanssa

Uusi laulu Aglow-tilaisuudessa Turussa 23.2. yhdessä Sakari ja Aira Oravan kanssa

Joulun sanomaa ja joululaulujen teologiaa

Päättyvä vuosi 2013 oli Uudelle laululle varsin tapahtumarikas ja kalenteriimme kiinnittyi reilut 30 tilaisuutta, joista lähes puolet oli "kotipesämme" Espoon helluntaiseurakunnan ulkopuolella. Saimme olla mukana Anne Pohtamon evankelistauran 20-v-juhlakiertueella, osallistuimme Avainmedian seurakuntavierailuille yhdessä Timo Tikan kanssa ja pidimme Uuden laulun historian ensimmäisen kesäkonsertin - ja konsertin yleensäkin - upeassa Matias-kappelissa Virroilla Keijo Leppäsen juontamana. Lisäksi meillä oli kunnia ja etuoikeus toimia Operaatio Joulun lapsi -kummina jo neljättä vuotta perättäin.

Uusi laulu Vanhassa kirkossa 16.12. Mukana myös
viulistit Päivyt Meller ja Satu Räsänen.

Vuotemme huipentui viime viikon maanantaina Tuula Portinin juontamaan Operaatio Joulun Lapsen hyväntekeväisyyskonserttiin Helsingin Vanhassa kirkossa, jossa saimme olla musisoimassa yhdessä Pekka Simojoen, Tuula & Valfrid Åkerlundin sekä Pastorit Areenalla -yhtyeen kanssa.

Paitsi että hieman jännitin oman esityksemme puolesta, koska olin viime tipassa kirjoittanut viulisteillemme Päivyt Mellerille ja Satu Räsäselle stemmat (joita emme juurikaan ehtineet harjoitella), odotin kovasti Simojoen Pekan vuoroa, koska - niin kuin tiedätte - hänen lauluissaan ja spiikeissään on aina jotakin erityistä ja terävää. Laulujensa välillä Pekka kertoi koskettavia kokemuksiaan Romaniasta ollessaan muutama vuosi sitten jakamassa siellä paketteja operaation puitteissa, mutta keskeisin sanoma minulle oli hänen pohdiskelunsa liittyen joulun merkitykseen ja miten se on aikojen saatossa Suomessa muuttunut. Pekan mukaan muutos näkyy ja kuuluu erityisesti joululaulujen sanoituksissa, ja niiden keskeinen teema ajassamme on - joulun tunnelma!

Tuula Portin haastattelee Pekka Simojokea.

Pekka antoi melko kylmää kyytiä uusimpien joululaulujen sanoituksille kutakuinkin näin: Jos Jeesus yleensäkään sisällytetään joululauluihin, Hänet esitetään niissä harmittomana pikku vauvana, ihanana joulun lapsena, joka joulun mentyä laitetaan kenkälaatikossa takaisin komeroon muiden joulukoristeiden mukana. Ja sitten otamme Hänet esiin taas seuraavana jouluna ja laulamme: "taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen".  

Pekan puhe pysäytti minut miettimään omia käsityksiäni joulusta ja sen sanomasta, ja kuinka ne kuuluvat ja näkyvät muutamassa kirjoittamassani joululaulussa. Huomasin, että omat painotukseni olivat jonkin verran kallellaan antamiseen ja toisten huomioimiseen ja toki olen kirjoittanut ihan raamatullista tarinankerrontaa, mutta Pekan herättelemänä ryhdyinkin heti seuraavana päivänä selailemaan Raamatusta jouluun liittyviä jakeita ja kertomuksia.

Ensimmäisenä luin jouluevankeliumin (Luuk. 2), joka kuvaa tutulla tavalla, mitä ensimmäisenä jouluna tapahtui. Mielenkiintoista oli myös käydä ajatuksella läpi keskeisiä Jeesuksen syntymään liittyviä ennustuksia, kuten: 

Jes. 9:5-6: Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus. 

Miika 5:1-4: Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää. Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä. Hallitsija on nouseva ja kaitseva heitä Herran voimalla. Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka. Hän tuo rauhan. 

Näitä jakeita miettiessäni mieleeni nousi, että sen lisäksi MITÄ ensimmäisenä jouluna tapahtui, meidän on tärkeätä ymmärtää MIKSI ensimmäinen joulu tapahtui. Seuraavaksi eteeni avautui jae, joka oli minulle äärimmäisen tuttu, mutta en ollut pitänyt sitä erityisen jouluisana: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16).

Olin jotenkin aina aiemmin ymmärtänyt tämän pääsiäiseen liittyvänä jakeena; että Jumala antoi poikansa meidän puolestamme, mutta kun jatkoin seuraavaan jakeeseen, niin oivalsin, että kyseessähän on ilmiselvästi aito joulujae: 17. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. 

Tästä joulussa on kyse. Jumala antoi/lähetti poikansa maailmaan pelastamaan sen asukkaat. Ettei yksikään meistä joutuisi kadotukseen. Jumalan tahto on, että me kaikki uskoisimme Jeesukseen, ei vain historiallisena henkilönä tai suurena opettajana, vaan henkilökohtaisena pelastajana ja vapahtajana. Ystävät, tässä on joulun ydinsanoma. Jumalan lahja sinulle ja minulle.

Niin mukavaa ja ihanaa kuin onkaan kynttilöiden loiste, paistuvan kinkun tuoksu (joka niin suloisesti juuri tässä ja nyt valtaa alaa jouluaattoaamussamme), kulkusten kilinä ja rakkaittemme tapaaminen, ne ovat vain kuorrutusta ja joulun alkuperäiseen kattaukseen jälkeenpäin lisättyä. Huolehditaanhan siitä, ettei nuo sinänsä kauniit ja mukavat asiat ja traditiot peitä alleen sitä myöhempää osaa kertomuksesta, jossa tuo pieni ja viaton lapsi kasvaa ja aikuistuu ihmiskunnan lunastajaksi ja Jumalaksi, joka Golgatan keskimmäisellä ristillä kantoi meidän kaikkien syntivelkamme ja tulee eräänä päivänä hallitsemaan rauhanruhtinaana. Aivan niin kuin Vanhan testamentin profeetat Hänestä ennustivat.

Itse asiassa, täysin päinvastoin kuin lauluntekija kirjoittaa, joulun lapsen ei tarvitse syntyä uudelleen, vaan meidän ihmisten. Jeesus itse kiteyttää joulun sanoman seuraavasti: Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa (Joh. 3:3).

Haluan omasta ja koko Uuden laulun puolesta kiittää kaikkia ystäviämme ja yhteiskumppaneitamme kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille siunattua joulua ja Jumalan johdatusta vuodelle 2014.

Risto

ps. Pekan puheiden innoittamana kirjoitin pari päivää sitten uuden laulun Joulun sanomaa tahdon julistaa. Saa laulaa ja esittää vapaasti, mutta tallentamiseen pitää kysyä lupa...

Uusi laulu mukana Operaatio Joulun lapsen hyväntekeväisyyskonsertissa 16.12.

Anne Pohtamo ja Uusi laulu isänpäiväjuhlassa Leppävaaran kirkossa

Operaatio Joulun Lapsi: On aika herätä auttamaan - ja pakata 22.000 pakettia Romaniaan!

Operaatio Joulun Lapsi on kansainvälinen yli sadassa maassa toteutettava joulukeräys, jonka toimeenpanija Suomessa on Patmos Lähetyssäätiö vuodesta 1995. Operaation kansainvälinen yhteistyökumppani on Samaritan’s Purse, jonka yhteistyökumppanit yli sadassa maassa ovat vieneet sanomaa joulun lapsesta kenkälaatikkolahjojen välityksellä jo 20 vuotta ympäri maailman saavuttaen huiman 100 miljoonan lahjan rajapyykin vuonna 2012. 

Vuonna 2012 Suomesta lähti yhteensä 18.000 pakettia mutta nyt (v. 2013) tavoitteena on lähettää matkaan kaksi rekkakuormallista eli yhteensä n. 22.000 joulupakettia. Pakettien vastaanottajat ovat romanialaisia leikki- ja kouluikäisiä lapsia, jotka elävät kaikenlaisen puutteen keskellä hökkeleissä ja maalattiaisissa majoissa, tai heidän kotinaan on tuberkuloosisairaala tai muu lastenlaitos.

Paketeissa olevat pehmolelut, hygieniatuotteet, vaatteet ja koulutarvikkeet ilahduttavat lapsia ja kertovat, että he ovat arvokkaita eikä heitä ole unohdettu. Jokaiselle lahjan saajalle annetaan myös pieni vihkonen, jossa kerrotaan joulun ihmeestä, Jeesuksesta.

Risto Huvila Markku Vuorisen haastateltavana Vanhassa kirkossa 22.9.2013.
Tarja Piirainen, Kristina Vakkilainen ja Jaana Huvila seuraavat tilannetta...

Uusi laulu on ollut mukana Operaatio Joulun Lapsen tapahtumissa vuodesta 2010. Ensimmäisinä vuosina kummeina olivat Risto ja Jaana Huvila, mutta 2012 päätettiin lähteä kummiksi koko Uuden laulun voimalla, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Tänä vuonna saimme olla mukana Operaation avaustilaisuudessa Helsingin Vanhassa kirkossa 22.9.2013, jonne saimme lisävahvistukseksi upeat viulustit Päivyt Mellerin ja Satu Räsäsen. 

Avajaistapahtumassa oli Uuden laulun lisäksi musiikkivastuussa mm. Tuula & Valfrid Åkerlund sekä Hannu Grönroos. Puhujavieraina olivat MEP Hannu Takkula ja Bukarestin kristillisen keskuksen johtaja Ioan Ceuta. Tilaisuuden juonsi Markku Vuorinen.

Vuoden 2012 Operatio Joulun Lapsen kampanja-avauksessa ensiesityksensä sai silloin uunituore Riston kirjoittama Kun kaikki hyvin on -kappale, jonka kertosäkeistössä kiteytyy Uuden laulun motiivi olla mukana tässä kampanjassa:

Kun kaikki hyvin on, ymmärrän, mä oman vastuun silloin suuremman

Niin moni nälkäisenä menee nukkumaan, ja epätoivo kyyneleet saa vuotamaan

On aika herätä auttamaan, ja tehdä jotain mikä vaikuttaa

Niin silloin heijastamme Herran rakkautta, kun välitämme toinen toisista

Uusi laulu haluaa olla mukana jakamassa Jumalan rakkautta käytännöllisellä tavalla Operaatio Joulun Lapsen kautta. Saakoon rukouksin tehty lahjapaketti virittää uuden laulun myös Romanian lasten ja heidän perheittensä elämässä.

Muistathan, että pakettien viimeinen palautuspäivä on 10.11. Pakkausohjeet, keräyspisteet ja lisätiedot löydät os. www.joulunlapsi.fi. 

Myrskyn jälkeen

Eteläisessä Espoossa ei viime yönä juurikaan nukuttu. Ei ainakaan Espoonlahden suunnalla. Tai en ainakaan minä. 

Kuva: YLE

Juuri kun olin nukahtamaisillani puolen yön tienoilla pitkän ja hektisen päivän jälkeen, hiljaisena alkanut sade kiihtyi aivan kuin joku olisi kääntänyt voimakkaan suihkun täysille. Ja vain hetki siitä eteenpäin iski ensimmäinen salama jota säesti odotettu - ja ärsyttävä jylinä.

Tämäkin vielä - ajattelin mielessäni - juuri kun olisin tarvinnut unta enemmän kuin mitään muuta.

En tiedä, kuinka kauan ukkosta kesti ensimmäisessä vaiheessa, mutta ilmeisesti nukahdin, koska havahdun uuteen ukkoseen hieman kolmen jälkeen. Salamat valaisevat makuuhuoneemme ja ryhdyn laskemaan sekunteja, josko osaisin arvioida ukkosen etäisyyden. En osaa. Harmittaa vaan niin perusteellisesti, kun ei saa - tai ei voi - nukkua.

Yht'äkkiä sisälläni alkaa soida laulu, jonka kirjoitin toukokuussa Psalmin 19 pohjalta, ja alan hyräilemään sitä mielessäni:

Taivas julistaa Jumalan kunniaa, 

Taivaan kansi kertoo Hänen teoistaan

Päivä ilmoittaa, yökin julistaa, 

Jumalamme suuruutta, ilman sanoja

Kaikkialla kaikuu, ääni Jumalan

Merten yllä raikuu, pauhu valtava

Mikään ei jää piiloon Herran voimalta

Kuitenkin Hän muistaa pientä ihmistä

Taivas julistaa Jumalan kunniaa

Aurinkokin kertoo Hänen voimastaan

Kuukin ilmoittaa, tähdet vahvistaa

Jumalamme suuruutta, ilman sanoja

Huomaan hymyileväni miettiessäni Jumalan suuruutta. Sitä, että Hänen äänensä kaikuu kaikkialla, tehokkaampana kuin mikään  tai kukaan, eikä mikään eikä kukaan voi tuota ääntä pysättää. Joskus se tulee hiljaa, joskus voimalla. Mutta kuinka vaikeata onkaan välillä tunnistaa Hänen äänensä. 

Hämmennyn, kun huomaan, ettei salamoiden välke ja ukkosen jylinä enää ärsytäkään minua, enkä ole lainkaan harmissani, ettei minua nukuta, sisälläni soi vain tuo tuore laulu. 

Viiden paikkeilla taivaan suihkuhanoja käännetään toiseen suuntaan ja äsken niin majesteetillinen äänimaisema vaihtuu täydelliseen hiljaisuuteen, jota hennosti komppaavat muutavat kanssani valvoneet linnut. 

Samassa kuulen, että sisäinen lauluni on vaihtunut toiseen, edesmenneen Kari Tapion kirjoittamaan hienoon tekstiin:

Myrskyn jälkeen on poutasää

Vihdoin oon sen saanut ymmärtää

Nyt sen nään, ei voi yksikään

Päättää päivistään, ne määrätään

Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan

Auringon taas käyvän hehkumaan

Tiedän tän, vielä kerran nään

Sateenkaaren pään, ja sinne jään

Itse asiassa en muista sängynpohjalta kaikkia kertosäkeistön sanoja, vaan minun pitää nousta googlaamaan ne. Ja kun ne löysin ja luin, minun oli pakko jakaa tämä kokemukseni sinun kanssasi.

Ja tähän loppuun vielä ote Kaikkivaltiaan puheesta Jobille (Job 38:22-30):

Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta, oletko nähnyt rakeiden varastot?

Olen täyttänyt ne ahdingon aikoja varten, sodan päiviä, taistelun päivää varten.

Tunnetko valon kulkutiet? Mistä nousee polttava itätuuli?

Kuka on uurtanut väylän rankkasateelle, kuka on avannut tien ukkosen jylinälle?

Kuka antaa sateen asumattomaan maahan, autioon maahan, jossa ei ole yhtään ihmistä?

Kuka ruokkii autiomaan, tyhjän maan, niin että se vehmaana viheriöi?

Kuka on sateen isä? Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan?

Kenen kohdusta syntyy jää, kenen sylistä taivainen huurre, kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?

Tähän on pakko vastata samoin kuin Job:  

- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen. 

Siunausta päivääsi,

Risto

Uuden laulun kesäkonsertti Virroilla 27.7. - Keijo Leppänen juontaa

Miksi te aina laulatte vain uusia lauluja?

Ettekö te voisi joskus laulaa vanhoja, tuttuja lauluja?

Näitä kysymyksiä kuulemme aina silloin tällöin kun olemme Uuden laulun kanssa palvelemassa. Olen pyrkinyt ystävällisesti vastaamaan näille kysyjille, että laulamme uusia lauluja siksi, koska Herra on antanut niin paljon uusia lauluja, ja että olen ymmärtänyt ensisijaisen musiikillisen kutsumukseni olevan välittää niitä seurakuntalaisille. Ja juuri tästä syystä ryhmämme nimeksi tuli Risto Huvila & Uusi laulu vuonna 2011.

Sitä paitsi - olen rohjennut jatkaa - noin 99% kaikista hengellisen musiikin esittäjistä laulaa vanhoja lauluja, joten eiköhän uusillekin lauluille löydy sijaa. 

Joskus olen "puolustellut" uusia laulujamme sillä, että olivathan ne vanhatkin laulut joskus uusia ja tuntemattomampia kuulijoille, ja niistä tuli tuttuja lauluja vain ja ainoastaan siitä syystä, että niiden kirjoittajat ja heidän ystävänsä vain päättivät laulaa niitä.

Pakko muuten tähän väliin todeta, etten kuullut viime viikolla Keuruulla pidetyssä helluntaiherätyksen juhannuskonferenssissa yhtään minulle vierasta, eli uutta laulua, ja olin sentään kuulolla useimmat päätilaisuudet, joko paikan päällä tai ruudun ääressä kotona... 

Ehkä kaikkein hämmentävin - ja onneksi ainutkertainen - kommentti, jonka olemme lauluistamme kuulleet, tuli kuluneen kevään aikana. Tilaisuuden jälkeen eräs yleisössä istunut vanhempi mieshenkilö lähestyi meitä ja sanoi ykskantaan ja suurella varmuudella: jos te laulaisitte vanhoja tuttuja lauluja, niin Jumala voisi käyttää teitä.

Että sillä lailla. Mitäpä tuohon voisi sanoa?

Ehkä sen, että ymmärrän Raamatun mukaan (Matt. 25:15-30) jokaisen Jumalan lapsen olevan Hänen huoneenhaltijanaan vastuussa niistä leivisköistä, jotka Hän on meille antanut. Jos olet saanut Häneltä minkä tahansa armolahjan tai talentin, Hän odottaa, ettet jätä sitä käyttämättä, vaan asioit sillä aktiivisesti ja uskollisesti, riippumatta ympärilläsi olevista ihmisistä ja heidän mielipiteistään. 

Samoin mekin Uudessa laulussa koemme olevamme vastuussa saamiemme tuoreiden ja uusien laulujen esiintuomisesta, koska Taivaallinen Isämme, joka luo jatkuvasti uutta, odottaa lastensa ottavan kaiken Häneltä tulevan uuden innoissaan vastaan ja laittavan sen käytäntöön ja laajempaan jakeluun.

Siunausta kesään ja ollaan odottavalla mielellä. Ehkäpä Jumalalla on varattuna sinullekin jotakin aivan uutta!

Risto

Anne Pohtamo juhlavuoden kiertueelle yhdessä Uuden laulun kanssa

Anne Pohtamo ja Uusi laulu Espoossa 27.2.2013:
Risto & Jaana Huvila, Anne, Tarja Piirainen,
Kristina Vakkilainen ja Tiina Tammihovi

Anne Pohtamon hengellisestä ensiesiintymisestä tuli helmikuussa 2013 kuluneeksi 20 vuotta ja sitä muisteltiin 27.2. samaisessa Espoon helluntaikirkossa, jossa Annen evankelistaura käynnistyi 21.2.1993.

 

Mutta miksi juuri Espoossa?

 

Anne kertoi paikkavalinnastaan Apu-lehdessä 26.2.1993 seuraavasti: Lupasin hyvälle ystävälleni (Huvilan) Ristolle, että kun olen valmis julkisesti tunnustamaan uskoni, teen sen tässä kirkossa.

 

Pastoreiden Kyösti ja Irma Frestadiuksen juontaman illan aloitti musiikilla Risto Huvila yhdessä Uusi laulu –ryhmän kanssa, minkä jälkeen nähtiin valokuvaesitys Annen uskoontuloa edeltäneistä tapahtumista ja evankelistavuosista. Tämän jälkeen Anne kertoi uskoontulostaan ja elämästään kristittynä. Tilaisuus päättyi Uuden laulun musiikkiin ja rukouspalveluun.

Otteita valokuvaesityksestä

Tilaisuuden saaman rohkaisevan palautteen ja useiden kokoustiedustelujen myötä Anne ja Uusi laulu ovat päättäneet toteuttaa kuukausittain 1-2 vastaavaa tapahtumaa seurakunnissa vuoden 2013 aikana.

 

Katso valokuvia Annen kiitosjuhlasta 27.2. Espoon helluntaikirkon Facebook-sivuilta.

 

Lue Annen uskoontulokertomus.

Lisätiedot ja varaukset:

 

Jos olet kiinnostunut järjestämään vastaavan tilaisuuden seurakunnassasi, ota yhteys Risto Huvilaan, puh. 0400 755 661 tai risto.huvila@gmail.com.

 
Uuden laulun tulevat tilaisuudet näet tapahtumakalenteristamme.

Anne Pohtamo 20 vuotta evankelistana - Kiitosjuhla Espoon helluntaikirkossa 27.2. klo 19

Helmikuun 21. päivän iltana 1993 Espoon helluntaikirkkoon oli pakkautunut väkeä enemmän kuin penkeille mahtui istumaan. Kyseessä oli mediatapaus, jollaista ei tässä seurakunnassa oltu aiemmin koettu: Anne Pohtamo, Miss Suomi ja Miss Universum vuodelta 1975, olisi kohta aloittamassa ensimmäistä julkista hengellistä esiintymistään edellisenä vuonna tapahtuneen uskoontulonsa jälkeen.

 

Annen ensimmäinen julkinen hengellinen esiintyminen
21.2.1993 Espoon helluntaikirkolla. Risto haastattelee.

Mutta miten ihmeessä Annen ensimmäinen hengellinen esiintyminen tapahtui juuri Espoon helluntaikirkossa? Syy siihen selviää, kun Anne kertoo uskoontuloaan edeltävistä vaiheista Markku Vuorisen toimittamassa Minun valintani -kirjassa (Ristin Voitto/Aikamedia 1993) seuraavasti: 

 

Keväällä 1992 olin kylässä Risto ja Jaana Huvilan luona. Tiesin heidän olevan uskossa, vaikka emme olleet paljon uskonasioista keskustelleetkaan. Heidän tyttärensä syntymäpäivillä meille aukeni minua värisyttävä keskustelu, jonka kuluessa Risto kertoi omista hengellisistä kokemuksistaan. Silloin minulle tuli halu löytää se totuus, joka heillä oli ja josta me keskustelimme.

 

Anne ja Jaana toukokuussa 1992

Myöhemmin kesällä Huvilat tulivat kesäpaikkaamme ja toivat tullessaan Hyvä Sanoma -lehden ja hengellisen kirjan. Kiitin kauniisti ja panin tuliaiset yöpöydälleni. En oikein tiedä, mikä minut sai muutaman päivän päästä tarttumaan Hyvä Sanoma -lehteen, mutta niin vain kävi. Luin yhden artikkelin, sitten toisen, ja huomasin kiinnostuvani niistä. Lehdessä oli ihmisten kertomuksia elämästään ja uskoontulostaan. Kyseiset ihmiset vaikuttivat järkeviltä ja fiksuilta. Heidän puheissaan ei ollut hyökkäävää päällekäymistä, he vain kertoivat sen, mitä olivat itse kokeneet. Se oli rehellistä ja aitoa todistusta, joka tuntui minusta hyvältä. Ajattelin, etteivät nuo kaikki ihmiset voineet puhua perättömiä samoista asioista.


Palasin muutamaksi päiväksi kaupunkiin työhön, ja Risto tuli käymään liikkeeseeni. Kerroin hänelle, mitä minulle oli tapahtumassa. Harmittelin, kun minulla ei ollut Raamattua. Risto ihastui raamatunlukuhaluistani ja lupasi järjestää asian seuraavaksi päiväksi.

 

Aloitin raamatunluvun, mutta olin hieman pettynyt, kun kirja ei oikein avautunut minulle. Palasin jälleen maalle, missä eräänä iltana muiden jo nukkuessa otin vielä Hyvä Sanoma -lehden käteeni ja luin siitä lukematta jääneen artikkelin, joka kertoi maailman ekologisesta tilasta.

Artikkeli sai minussa aikaan ankaran ahdistuksen, koska olin muutenkin aina ollut huolissani luonnon tilasta. Tuskaisena heitin peiton syrjään, hyppäsin ylös sängystäni ja polvistuin eteisen lattialle rukoukseen. Kyynelten virratessa poskilleni rukoilin päättäjien ja ihmiskunnan puolesta. Pyysin viisautta oikeiden päätösten tekemiseen, ettemme me tuhoaisi maailmaamme.

 

Ahdistuksen puristaessa sisintäni muistin lukemani kirjan kehotuksen pyytää syntejä anteeksi. - Jeesus, anna minun syntini anteeksi ja tule elämääni, rukoilin. - Johdata sinä minua tästä eteenpäin. Luovutan elämäni sinulle.

 

Jossakin vaiheessa Annen uskoontulon jälkeen, syksyllä 1992, Risto oli kysynyt häneltä, että jos joskus lähdet julkisesti puhumaan uskostasi, niin sopiiko, että se tapahtuisi Espoon helluntaikirkolla (joka jo tuolloin oli Riston ja Jaanan kotiseurakunta)? Anne oli vielä tuolloin nähnyt tuollaisen julkisen esiintymisen epätodennäköisenä tai vähintäänkin hyvin kaukana tulevaisuudessa, joten hänen oli helppo vastata pyyntöön myöntävästi.

 

Asiat kuitenkin etenivät nopeammin kuin Anne oli ajatellut, ja alkuvuodesta 1993 hän oli jo valmis kertomaan julkisesti elämänmuutoksestaan. Kun Anne ja Risto valmistelivat tätä ensimmäistä tilaisuutta, Annella oli ohjelman suhteen yksi ehto: hän ei halunnut pitää puhetta, vaan pyysi, että Risto haastattelisi häntä, ja näin tilaisuus sitten toteutettiinkin. 

 

Tervetuloa kuuntelemaan ja siunaamaan Annea kiitosjuhlaan, joka pidetään Espoon helluntaikirkolla keskiviikkona 27.2. klo 19. Mukana myös Risto Huvila & Uusi laulu sekä Kyösti ja Irma Frestadius. Lisätiedot ja ajo-ohjeet: www.espoohsrk.fi.