Muutama vuosi sitten olin pääsiäisviikolla työmatkalla Abu Dhabissa ja paluulentoni Suomeen lähti hieman puolen yön jälkeen, pitkäperjantain ensimmäisinä tunteina. Takana oli pitkä ja kuuma työpäivä - ja iltakin - ja etsin jo valmiiksi väsyneenä paikkani Etihad Airwaysin koneesta. Kuinka vihaankaan näitä yölentoja, mutta aikataulujen sanelemana juuri tämä paluulento oli pakko ottaa. Pitkäperjantain iltana olisimme nimittäin Uuden laulun kanssa musisoimassa seurakuntamme tilaisuudessa Espoossa.
Koneen ovet sulkeutuvat ja lentoemännät kertovat, missä poistumistiet sijaitsevat, sikäli jos jotakin odottamatonta tapahtuisi. Sen jälkeen tulee hiljainen hetki, jota seuraa arabiankielinen kuulutus, jonka ymmärrän olevan rukous. Tämä ei ollut ensimmäinen lentoni arabiyhtiöllä, joten olin jo tutustunut tähän rituaaliin. Vaikka en tuohon rukoukseen yhtynytkään, en voinut olla miettimättä, kuinka hienoa olisi jos Finnairin lennoilla ennen lentoonlähtöä kuuluisi Isä meidän -rukous, tai ihan vaan Herran siunaus. Mutta päinvastoin kuin ystävämme Etihadilla, me suomalaiset olemme tehneet kaikkemme riisuaksemme uskonnon ja kaikki siihen viittaavat merkit ja riitit pois arjestamme.
Luotettavasta lähteestä kuulemani tieto kertoo, että Finnair oli 90-luvun loppupuolella voittanut kilpailun lennättää pyhiinvaeltajia Mekkaan, mutta diilin ehtona oli Suomen ristilipun poistaminen koneiden pyrstöstä. Jotta sopimus saatiin, siniristit maalattiin pika-pikaa piiloon. Tästä kokemuksesta "viisastuneena" Finnairin johto päätti vuonna 2000 vaihtaa peräsimessä olleen vuosikymmeniä palvelleen ristin F-logoksi, jotta se ei pilaisi liiketoiminta-mahdollisuuksia Lähi-idässä.
Hiljennyin toki omaan rukoukseeni, kuten tapanani on aina lentoonlähdön hetkellä ja pikkuhiljaa olimmekin jo matkalentokorkeudessa. Jossakin vaiheessa havahduin katsomaan edessäni olevalta näytöltä lentoreittiä, ja huomasin, että kartassa oli kyllä esitettynä kaikki Lähi-idän maat, mutta Israel puuttui siitä. Eikä se tullut esiin, vaikka kuinka yritin suurentaa karttaa.
Karttaa tuijottaessani oivalsin, että vaikka tuolla alueella on useita valtioita, jotka haluaisivat päästä Israelista eroon ja ovat siksi sen jo poistaneet omista kartoistaan, he eivät kuitenkaan onnistu poistamaan Israelia, Jumalan silmäterää, kansojen joukosta. Eikä se tee tyhjäksi sitä tapahtumaa, joka tuossa maassa tapahtui eräänä perjantaina 2000 vuotta sitten. Eikä se hiljennä Kristuksen huutoa Golgatalla: se on täytetty!
Näitä asioita pohdiskellessani mieleeni nousi teema, josta ryhdyin saman tien kirjoittamaan uutta laulua. Salkustani löytyy aina nuottivihko ja kynä ja niinpä laitoin tulpat korviini ja sukelsin tuohon ensimmäiseen pitkäperjantaihin. Laskeutuessamme aamukuudelta Frankfurtiin, laulu nimeltä Nyt kuuluu huuto Golgatan oli saanut muotonsa. Jatkolennolla Frankfurtista Helsinkiin kirjoitin laulun loppuu, ja muutamaa tuntia myöhemmin tämä laulu sai ensiesityksensä.
Alla olevin sanoin ja sävelin haluan toivottaa sinulle siunattua pääsiäistä ja rukoilen sinulle osallisuutta Kristuksen ylösnousemusvoimaan!
Nyt kuuluu huuto Golgatan
Nyt kuuluu huuto Golgatan, se vyöryy halki maailman,
se kertoo kaikki täytetty ja valmistettu on
Kun päänsä Jeesus kallistaa ja viime kerran hengähtää
niin täysi uhri siinä on
1. Kun kaksi miestä roikkuu siinä Hänen vierellään
Niin toinen Häntä pilkkaa, toinen katuu tekojaan
Ja valtakunnan ovi aukee viime hetkellä
Hän taivaan riemuun pääsee juhlimaan
2. On kaksi tietä joista meidän valittava on
Ei kahta herraa palvella voi, kahta miellyttää
On kuolema ja elämä, ne ikuisia on
Sun valittava niistä toinen on
3. Nyt kaksi vuosituhatta jo vierähtänyt on
Vaan veren voima vielä sama, voimallinen on
Se kestää ikuisesti, synnit anteeks' annetaan
Ja ristin kautta juhlaan astutaan
(C) Risto Huvila
