Joulu on taas – mutta kuinka pitkään?

Joulu on taas – mutta kuinka pitkään?

Vanha ja kaikille tuttu joululaulu alkaa noilla otsikon sanoilla: joulu on taas, mutta kun katselemme ajan merkkejä, on ehkä aiheellista kysyä, kuinka pitkään. Siis kuinka pitkään saamme joulua täällä kristillisessä Suomessa viettää?

Nimittäin vuosi vuodelta vahvistuvat ne äänet, jotka haluaisivat riisua joulun kaikesta sen alkuperäiseen sanomaan liittyvästä. Kouluissa ei saisi laulaa enää Enkeli taivaan –virttä, puhumattakaan, että siellä esitettäisiin perinteistä joulukuvaelmaa, koska Jeesus-vauva voisi aiheuttaa lapsille vakavia traumoja.

Myös Tasavallan Presidentin uudenvuodenpuheen Jumalan siunausta –toivotukset ovat satuttaneet monia, joten näyttää siltä, että monien tai ainakin muutamien kovaäänisimpien mielestä nyt on korkea aika riisua kaikki kristillisyys julkisin varoin rahoitetusta toiminnasta yhteiskunnassamme. Mielenkiintoista muuten on, että ne jotka tällaisia vaatimuksia esittävät, lukevat itsensä suvaitsevaisten joukkoon ja vaatimalla vaativat myös kaikilta muilta suvaitsevaisuutta omien tekemistensä tai mielipiteittensä kohdalla. 

Olin jo jotenkin asennoitunut siihen, että niin Suomi kuin muukin Eurooppa olisi lopullisesti vaipunut hengelliseen horrokseen, mutta kun joulupäivänä katselin ja luin Ison-Britannian kuningattaren ja pääministerin sekä Canterburyn arkkipiispan joulutervehdykset, henkeni valtasi aivan erityinen innostus; vielä on niitä, jotka rohkenevat julistaa joulun sanomaa, ja vieläpä korkeilta paikoilta. Ja että nämä uutiset tulevat Britanniasta, joka on yksi Euroopan monikulttuurisin maa.

Tämän innostuksen vallassa päätin perinteisen Uuden laulun joulutervehdyksen sijaan kääntää osan noista puheista suomeksi ja julkaisen ne alla.

Kuningatar Elisabetin puheesta oli jo etukäteen kerrottu, että se tulee korostamaan kristinuskon sanomaa, ja sitä se konkreettisesti tekikin. Puhuessaan ISIS-järjestön toiminnasta, kuningatar siteerasi Johanneksen evankeliumin 1 luvun 5. jaetta: 

”On totta, että mailman on täytynyt vastustaa pimeyden hetkiä tänä vuonna, mutta Johanneksen evankeliumi sisältää suuresta toivosta kertovan jakeen, jota usein luetaan joulun ajan jumalanpalveluksissa: Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”

Kuningatar jatkoi hieman myöhemmin:

Myös Ilta-Sanomat noteerasi kuningattaren
puheen sisällön

”Joosefille ja Marialle olosuhteet Jeesuksen syntyessä - tallissa - olivat kaukana ihanteellisesta, mutta pahempaa oli tulossa kun perhe joutui pakenemaan maasta. Ei ole yllätys, että tällainen inhimillinen tarina vielä valtaa mielikuvituksemme ja yhä uudelleen innostaa meitä kaikkia, jotka olemme kristittyjä, kaikkialla maailmassa.

Huolimatta siitä, että hän joutui pakenemaan ja vainotuksi läpi lyhyen elämänsä ajan, Kristuksen muuttumaton sanoma ei ollut koston tai väkivallan viesti, vaan että meidän tulee rakastaa toisiamme. 

Vaikkakaan se ei ole helppo viesti seurata, meidän ei tule masentua; pikemminkin se innostaa meitä yrittämään kovemmin: olemaan kiitollisia ihmisille, jotka tuovat rakkautta ja onnea omaan elämäämme, ja etsiä tapoja levittää rakkautta muille, milloin ja missä vaan voimme.”

Pääministeri David Cameron sanoi joulutervehdyksessään seuraavaa, puhuessaan ensin brittijoukkojen roolista taistelussa ISIS-järjestöä vastaan:

Pääministeri Cameronin joulutervehdystä on kritisoitu
"epävaltiomiesmäiseksi" johtuen sen teologisesta sisällöstä.

”...he kohtaavat vaaran, että meillä olisi rauha. Ja sitähän me tarkoitamme, kun tänään juhlimme Jumalan ainoa pojan, Jeesuksen Kristuksen - Rauhan Ruhtinaan syntymää. Kristittynä maana meidän täytyy muistaa, mitä hänen syntymänsä edustaa: rauhaa, armoa, hyvää tahtoa ja ennen kaikkea toivoa. 

Mielestäni meidän pitäisi myös pohtia sitä, että juuri näistä tärkeistä uskonnollisista juurista ja kristillisistä arvoista johtuu se, että Britannia on ollut niin onnistunut koti ihmisille, jotka edustavat kaikkia uskontoja tai ei mitään niistä.”

Kolmas britti, jonka sanoma kosketti minua, oli Canterburyn arkkipiispa Justin Welby. Arkkipiispan joulusaarna käsitteli joulun alkuperäistä ydintä loistavalla tavalla, ja siksi julkaisenkin sen lähes kokonaan, lukuunottamatta puheen alun ilmeisesti vain brittiläisille avautuvaa osiota.

Osallistuminen määrittelee meidät.

Jeesuksen syntymän hetkellä niin Herodes kuin paimenetkin määritellään sen mukaan, miten he reagoivat Jeesukseen. Tänään meistä jokainen määritellään sen mukaan, miten vastaamme Jeesukselle. Mikä on vielä merkittävämpää, joulu määrittelee Jumalan.

Tässä on kaikkein yllättävin väite; tämä vauva, tämä Jeesus, joka on Jumala, määrittelee Jumalan. Jumala on itsemääriteltynä puhdas rakkaus, rakkaus, jota juhlitaan enkelin valossa ja joka nähdään inhimillisen haavoittuvuuden kautta, rakkaus, jota ei kiinnosta asema, ja joka vihaa epäoikeudenmukaisuutta, rakkauden uutinen, jota kannetaan taivaallisissa lauluissa, mutta joka näkyy köyhyydessä ja turvattomuudessa.

Mitä paimenet näkivät vilaukselta hiljaisena yönä  Betlehemin ulkopuolella, oli ilmestys, jossa paljastettiin Jumalan lopullinen tarkoitus maailmankaikkeutta kohtaan. Paimenet olivat köyhistä köyhimpiä, jotka käyskentelivät ulkona mäkien rinteillä päivin ja öin. He eivät luultavasti olleet uskonnollisia ihmisiä. He eivät varmastikaan olleet voimakkaita, vaikutusvaltaisia ihmisiä. He olivat vitsien maalitaulu, kohteena ylenkatseille ja ulkopuolisille. He tuskin kuvittelivat olevansa matkalla etsimään elämän tarkoitusta ja henkilökohtaista täyttymystä.

Silti juuri heidän luokseen enkelit lensivät, ei vain tuomaan yksityistä kokemusta, vaan julkisen ilmoituksen. He kertoivat ainutkertaisesta tapahtumasta, joka muutti koko maailman, koko luomakunnan. Tätä tapahtumaa ei ollut tarkoitus tarkastella etäältä, se oli lähellä, kutsuva, Jumalan heille esittämä ilmestys, tapahtuma, johon heidät kutsuttiin osallistumaan. Ja he osallistuivat.

Canterburyn arkkipiispan puhe sai laajaa julkisuutta
Britannian mediassa

Tänään Lähi-idässä, lähellä aluetta, jossa enkelit välittivät Jumalan ilmestyksen, ISIS ja toiset väittävät, että nyt on maailmanlopun aika, paljastus, joka on luotu heidän omista hirvittävistä ideoistaan, sellainen, joka sytyttää ja jättää jälkeensä pelon, väkivallan, vihan ja lujan sorron. Vakuuttuneina siitä, että nämä ovat viimeisiä päiviä, he toivottavat tervetulleeksi kaikki vastustajansa, käyttäen voimakeinoja ja sanoinkuvaamatonta julmuutta, varmana siitä, että valloilleen päässyt sodankäynti vahvistaa, että nämä ovat todellakin lopun aikoja.

He vihaavat erilaisuutta, olivatpa nämä muslimeja, jotka ajattelevat eri tavalla, jesidejä tai kristittyjä, ja heidän vuoksi kristityt kohtaavat tuhonsa juuri sillä alueella, jossa kristillinen usko alkoi. Tämä kohtalo on heidän määrittelemänsä ja sen ainoana airueena on kuoleman enkeli.

Paimenet näkevät totuuden, ikuisen, järkkymättömän, jumalallisen totuuden, jota he eivät määritelleet, vaan itse Jumala: se oli totuus heille silloin, se on totuus tänään. Luoja tietää mitä he odottivat, mutta mitä he löytävät, on vastasyntynyt lapsi - pieni, avuton ja haavoittuvainen. Silti he kumartavat kunnioituksesta. Tämä oli paimenten ilmestys.

Myös Herodes saa tämän ilmestyksen. Hän näkee, että tämä pieni, avuton, haavoittuva, täysin tavallinen lapsi on perimmäinen uhka hänen vallalleen ja auktoriteetilleen. Hän on oikeassa: tämä lapsi on kaiken inhimillisen vallan ja auktoriteetin lopullinen tuomari. Kuultuaan Jeesuksen syntymästä, Herodes reagoi siihen hirvittävällä tuholla. Hän yrittää tuhota Jumalan ilmestyksen. Voima kohtaa rakkauden, ja rakkauden on paettava Egyptiin, palaten sieltä tavalliseen elämään, ja lopulta ristille ja tyhjään hautaan, valloittaen sieltä maailman.

Jouluna me kohtaamme Jumalan vallan muodon, joka tuomitsee kaikki meidän valtamme muodot. Voimakkaat määrittelevät itsensä oman reaktionsa kautta. Jesaja kohdistaa sanansa juuri tähän kohtaan Vanhan testamentin tekstissä. Ohitamme usein keskellä olevat jakeet, koska ne ovat epämiellyttäviä ääniä jouluna. Israelin kansalle Jesaja osoittaa heidän sortajiensa tuhon, Jumalan tuomion niille, jotka sortavat köyhiä, niille, jotka asettavat sorron ikeen. 

Kuten runoilija-pappi Malcolm Guite sanoo: "Mutta jokainen Herodes kuolee, ja tulee yksin seisoakseen Karitsan valtaistuimen edessä".

Kaikille niille, joilta julma tyranni Herodes tai ISIS, tämän päivän Herodes, on vienyt tai on viemässä ihmisarvon, Jumalan tuomio tulee hyvänä uutisena, koska se lupaa oikeutta. Kuten Jesaja tekee selväksi, Jumalan tuomio on yksi osa isommasta pelastuskertomuksesta – Jumalan rakkauden ilmoituksesta - joka julistaa: "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu".

Kaikille Herodeksille tämä viaton vauva on uhka, merkki Jumalan radikaalista vallan uudelleenmäärityksestä – rakkauden kautta. Paimenille, hän on lahja, ja kutsu.

Herodes ja paimenet tunnistivat tämän lapsen merkityksen, mutta he reagoivat siihen hyvin eri tavoin. Meidätkin määritellään sen mukaan, miten me reagoimme tähän lapseen. Jumala antaa meille vapauden hylätä hänet, tai polvistua ja palvoa omassa haavoittuvuudessamme lasta, joka on annettu, todellisena ilmestyksenä, joka paljastaa Jumalan.

Jeesus asettaa mittapuun, millä Jumala käsittelee maailmamme tyranneja ja julmuutta, sillä Hän on Rauhan Ruhtinas. Emme kiellä tyrannien tai julmuuden olemassaoloa, mutta emme kilpaile niiden kanssa: mieluumminkin me nujerramme sen salliessamme Jumalan todellisen paljastuksen määrittää itsemme, ja muunnumme Hänen valloittavan rakkautensa kautta.

Olemme jouluna tekemisissä tämän todellisen ilmestyksen kanssa. Se on uutinen Jumalan aikomuksista Jumalan luomaa ja ylläpitämää maailmaa varten, aikomuksista, jotka ovat parempia kuin osaamme kuvitella.

Tämä ilmestys, tämä paljastus, tuomitsee jokaisen maailman vallan, tavoittaa jokaisen kodistaan ajetun, jokaisen pakolaisen, joka ainoan ihmissydämen. Se alkaa meistä itsestämme. Sekä tekojemme että tavoitteittemme tulee täyttää Jumalan meille asettamat standardit täällä.

Paimenet menivät ja palvoivat. Herodes tahtoi surmata. Tämän päivän Herodes, ISIS ja vastaavat ympäri maailmaa niin monen uskonnon nimissä tarjoavat vääriä ilmestyksiä. Mutta sinä ja minä olemme kutsutut vastaamaan palvonnassa ja muuntumisessa, maailmaa muuttavassa kuuliaisuudessa, sekä yksilöinä että yhdessä, tuohon pienen vauvan ilmestykseen, joka määrittelee Jumalan, sillä se on meidän vastauksemme Jeesukselle, joka määrittelee meidät.

Rukoillaan ystävät, että näiden brittiläisten valtiojohtajien ja kirkonmiesten rohkeus voisi tarttua myös heidän kollegoihinsa täällä kaukaisessa Suomessa. Että ne, joille Jumala on suonut valtaa ja asemaa, puolustaisivat rohkeasti sitä, mikä viime kädessä määrittelee kansakunnan kohtalon: sen suhdetta Raamatun Jumalaan ja hänen ainosyntyiseen poikaansa Jeesukseen Kristukseen, joulun lapseen, joka kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan lunasti koko maailmalle iankaikkisen elämän.

Jos tätä rohkeutta maamme johtajilta löytyy, voimme odottaa joulun saapuvan taas tulevina vuosina. Muuten olemme menossa samaan suuntaan, kuin mihin Brunei ja Somalia ovat juuri päätyneet.

Jumala isänmaatamme varjelkoon!

Omasta ja Uuden laulun puolesta haluan kiittää sinua kuluneesta vuodesta ja toivottaa sinulle hyvää joulua ja Jumalan siunausta vuodelle 2016!

Risto

Alkuperäiset puheet löytyvät seuraavien linkkien kautta:

Kuningattaren puhe: http://www.royal.gov.uk/ImagesandBroadcasts/TheQueensChristmasBroadcasts/ChristmasBroadcasts/ChristmasBroadcast2015.aspx

Kuningattaren puhe YouTubessa

Pääministeri David Cameronin puhe:

https://www.gov.uk/government/news/christmas-2015-prime-ministers-message 

Canterburyn arkkipiispa Justin Welbyn puhe:

http://www.archbishopofcanterbury.org/articles.php/5655/the-archbishop-of-canterburys-christmas-sermon

Allekirjoittanut pahoittelee kömpelöä kieliasua ja mahdollisia käännösvirheitä. Erityisesti arkkipiispan käyttämän sanan apocalypse monimerkityksellisyys tekee siitä haastavan käännettävän. Korjausehdotuksia otetaan vastaan.