Päättyvä vuosi 2013 oli Uudelle laululle varsin tapahtumarikas ja kalenteriimme kiinnittyi reilut 30 tilaisuutta, joista lähes puolet oli "kotipesämme" Espoon helluntaiseurakunnan ulkopuolella. Saimme olla mukana Anne Pohtamon evankelistauran 20-v-juhlakiertueella, osallistuimme Avainmedian seurakuntavierailuille yhdessä Timo Tikan kanssa ja pidimme Uuden laulun historian ensimmäisen kesäkonsertin - ja konsertin yleensäkin - upeassa Matias-kappelissa Virroilla Keijo Leppäsen juontamana. Lisäksi meillä oli kunnia ja etuoikeus toimia Operaatio Joulun lapsi -kummina jo neljättä vuotta perättäin.
Uusi laulu Vanhassa kirkossa 16.12. Mukana myös viulistit Päivyt Meller ja Satu Räsänen. |
Vuotemme huipentui viime viikon maanantaina Tuula Portinin juontamaan Operaatio Joulun Lapsen hyväntekeväisyyskonserttiin Helsingin Vanhassa kirkossa, jossa saimme olla musisoimassa yhdessä Pekka Simojoen, Tuula & Valfrid Åkerlundin sekä Pastorit Areenalla -yhtyeen kanssa.
Paitsi että hieman jännitin oman esityksemme puolesta, koska olin viime tipassa kirjoittanut viulisteillemme Päivyt Mellerille ja Satu Räsäselle stemmat (joita emme juurikaan ehtineet harjoitella), odotin kovasti Simojoen Pekan vuoroa, koska - niin kuin tiedätte - hänen lauluissaan ja spiikeissään on aina jotakin erityistä ja terävää. Laulujensa välillä Pekka kertoi koskettavia kokemuksiaan Romaniasta ollessaan muutama vuosi sitten jakamassa siellä paketteja operaation puitteissa, mutta keskeisin sanoma minulle oli hänen pohdiskelunsa liittyen joulun merkitykseen ja miten se on aikojen saatossa Suomessa muuttunut. Pekan mukaan muutos näkyy ja kuuluu erityisesti joululaulujen sanoituksissa, ja niiden keskeinen teema ajassamme on - joulun tunnelma!
Tuula Portin haastattelee Pekka Simojokea. |
Pekan puhe pysäytti minut miettimään omia käsityksiäni joulusta ja sen sanomasta, ja kuinka ne kuuluvat ja näkyvät muutamassa kirjoittamassani joululaulussa. Huomasin, että omat painotukseni olivat jonkin verran kallellaan antamiseen ja toisten huomioimiseen ja toki olen kirjoittanut ihan raamatullista tarinankerrontaa, mutta Pekan herättelemänä ryhdyinkin heti seuraavana päivänä selailemaan Raamatusta jouluun liittyviä jakeita ja kertomuksia.
Ensimmäisenä luin jouluevankeliumin (Luuk. 2), joka kuvaa tutulla tavalla, mitä ensimmäisenä jouluna tapahtui. Mielenkiintoista oli myös käydä ajatuksella läpi keskeisiä Jeesuksen syntymään liittyviä ennustuksia, kuten:
Ensimmäisenä luin jouluevankeliumin (Luuk. 2), joka kuvaa tutulla tavalla, mitä ensimmäisenä jouluna tapahtui. Mielenkiintoista oli myös käydä ajatuksella läpi keskeisiä Jeesuksen syntymään liittyviä ennustuksia, kuten:
Miika 5:1-4: Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää. Sitten israelilaisten luokse palaavat heidän jäljelle jääneet veljensä. Hallitsija on nouseva ja kaitseva heitä Herran voimalla. Herra, hänen Jumalansa, antaa hänelle vallan ja kunnian. He saavat elää rauhassa, sillä hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka. Hän tuo rauhan.
Näitä jakeita miettiessäni mieleeni nousi, että sen lisäksi MITÄ ensimmäisenä jouluna tapahtui, meidän on tärkeätä ymmärtää MIKSI ensimmäinen joulu tapahtui. Seuraavaksi eteeni avautui jae, joka oli minulle äärimmäisen tuttu, mutta en ollut pitänyt sitä erityisen jouluisana: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16).
Olin jotenkin aina aiemmin ymmärtänyt tämän pääsiäiseen liittyvänä jakeena; että Jumala antoi poikansa meidän puolestamme, mutta kun jatkoin seuraavaan jakeeseen, niin oivalsin, että kyseessähän on ilmiselvästi aito joulujae: 17. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.
Tästä joulussa on kyse. Jumala antoi/lähetti poikansa maailmaan pelastamaan sen asukkaat. Ettei yksikään meistä joutuisi kadotukseen. Jumalan tahto on, että me kaikki uskoisimme Jeesukseen, ei vain historiallisena henkilönä tai suurena opettajana, vaan henkilökohtaisena pelastajana ja vapahtajana. Ystävät, tässä on joulun ydinsanoma. Jumalan lahja sinulle ja minulle.
Niin mukavaa ja ihanaa kuin onkaan kynttilöiden loiste, paistuvan kinkun tuoksu (joka niin suloisesti juuri tässä ja nyt valtaa alaa jouluaattoaamussamme), kulkusten kilinä ja rakkaittemme tapaaminen, ne ovat vain kuorrutusta ja joulun alkuperäiseen kattaukseen jälkeenpäin lisättyä. Huolehditaanhan siitä, ettei nuo sinänsä kauniit ja mukavat asiat ja traditiot peitä alleen sitä myöhempää osaa kertomuksesta, jossa tuo pieni ja viaton lapsi kasvaa ja aikuistuu ihmiskunnan lunastajaksi ja Jumalaksi, joka Golgatan keskimmäisellä ristillä kantoi meidän kaikkien syntivelkamme ja tulee eräänä päivänä hallitsemaan rauhanruhtinaana. Aivan niin kuin Vanhan testamentin profeetat Hänestä ennustivat.
Itse asiassa, täysin päinvastoin kuin lauluntekija kirjoittaa, joulun lapsen ei tarvitse syntyä uudelleen, vaan meidän ihmisten. Jeesus itse kiteyttää joulun sanoman seuraavasti: Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa (Joh. 3:3).
Haluan omasta ja koko Uuden laulun puolesta kiittää kaikkia ystäviämme ja yhteiskumppaneitamme kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille siunattua joulua ja Jumalan johdatusta vuodelle 2014.
Risto
ps. Pekan puheiden innoittamana kirjoitin pari päivää sitten uuden laulun Joulun sanomaa tahdon julistaa. Saa laulaa ja esittää vapaasti, mutta tallentamiseen pitää kysyä lupa...