21.4.14

Identiteetistä ja kutsumustietoisuudesta

Kristillisen uskon perusparametrit valettiin n. 2000 vuotta sitten pääsiäisenä. Pääsiäinenhän ei ole alunperin kristillinen vaan juutalainen juhla, jota edelleen vietetään israelilaisten Egyptistä vapautumisen muistoksi.

Luukkaan evankeliumin mukaan (Luuk. 2:41) Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, joten Jeesuskin oli jo pikkupojasta saakka tullut tekemisiin tuon suuren ja tärkeän juhlan kanssa ja oli oppinut tuntemaan paikat ja traditiot. Tätä tukee tuo Luukkaan evankeliumin 2. luku, joka kertoo Jeesuksen jääneen paluumatkalla vanhemmistaan jälkeen ja he hoksasivat vasta seuraavana päivänä, että poika on hukassa. Luukas 2:45-50 kuvailee episodia seuraavasti:

Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä. Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia. Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme." Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?" Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti. 

Jeesus oli tuolloin vasta 12-vuotias, mutta vaikuttaa siltä, että hänellä jo tuolloin käsitys tulevasta tehtävästään. Pitäisin luonnollisena, että Maria, joka oli saanut tulevasta lapsestaan ilmoituksen enkeliltä (Luuk. 1:28-37), olisi jossakin vaiheessa kertonut pojalleen saamastaan oudosta ja ihmeellisestä viestistä ja inhimillisesti mahdottomasta tapahtumasta, jonka seurauksena Jeesus syntyi. Varmaankin äiti kertoi pojalleen myös kolmen itämaan tietäjän vierailusta, ja kuinka he kutsuivat vastasyntynyttä Jeesusta juutalaisten kuninkaaksi. Voin vain kuvitella Jeesuksen lällytelleen kavereilleen hiekkalaatikolla: "hei, mä oonkin juutalaisten kuningas..." Siinä varmaankin hiekkaa lensi puolin ja toisin.

Jeesuksen julkinen toiminta alkoi vasta n. 30 vuoden iässä, kun Johannes Kastaja oli kastanut hänet. Tuossa hetkessä itse Taivaan Jumala vahvisti Jeesuksen aseman todistajien läsnäollessa. Kastetta seurasi 40 vuorokauden erämaajakso ja kohtaaminen itsensä saatanan kanssa, jonka myötä Jeesuksen identiteetti ja kutsumustietoisuus tuli läpikotaisin testatuksi.

Kun Jeesus sitten kolme vuotta myöhemmin ratsastaa aasilla Jerusalemiin, hän on jo vahvasti tietoinen muutaman päivän päässä odottavasta kohtalostaan, mikä tulee esiin Joh. 12:27. "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. 


Johanneksen evankeliumin 13. luvun alkujakeet kuvaavat pääsiäisen tulevat tapahtumat: Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti. He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. 

Täysi ihminen ja täysi Jumala!

Jeesuksen inhimillisyydestä kertoo moni Raamatun jae, joissa kuvataan hänen tuntojaan. Pääsiäisviikolla Jeesus istui iltaa läheisimpien ystäviensä kanssa, ja Raamattu kertoo Jeesuksen vahvasta tunnetilasta (Joh. 13:32): Järkyttyneenä hän sanoi heille: "Totisesti, totisesti: yksi teistä kavaltaa minut."

Pysähdyin miettimään Jeesuksen ihmisyyttä ja tunne-elämää erityisesti temppelin pihalla olleiden rahanvaihtajien pöytien kaatamisen yhteydessä. Jeesus oli vuosikymmenten ajan käynyt Jerusalemin pääsiäisjuhlilla, mutta Raamatun mukaan hän ei koskaan aiemmin ollut reagoinut raha- ja kyyhkyskauppiaiden toimintaan. Olisiko ollut niin, että kun hän tiesi kohtalonsa lähestyvän, tunteet nousivat pintaan ja siitä sai ympäristökin osansa?

Jeesuksella oli todella vahva identiteetti ja kutsumustietoisuus. Onko sinulla?

Ei varmaankaan yhtä vahva, ja juuri siinä on ero Jumalan ja ihmisen välillä. Meidät on kuitenkin kutsuttu Jeesuksen kaltaisuuteen ja ymmärrän, että mekin voimme alkaa oivaltaa omaa kutsumustamme paremmin Jeesuksen tuntemisen kautta. Itseäni on puhutellut Jeesuksen sanat Pietarille (Joh. 21:18): Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."

Muutama viikko sitten kohtasin erään henkilön, joka sanoi minulle vaikuttavat sanat: "Älä mene sinne, missä on tarve, vaan sinne, minne Jumala sinut kutsuu". Kuuliaisuus Jumalan kutsulle sai Jeesuksen täyttämään oman tehtävänsä ja samaan kutsutaan sinua ja minua oman missiomme suhteen.

Voi kunpa Jeesuksen rukous Getsemanessa voisi olla minunkin rukoukseni eteeni tulevissa testeissä: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä."

Siunattua pääsiäistä ja voimia tuleviin haasteisiin!

Risto